sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Runoarvostelu


Mannisen toinen runoteos


Teemu Mannisen runoteos Lohikäärmeen Poika ilmestyi vuonna 2007 runoilijan toisena julkaistuna luomuksena. Tammi toimi kustantajana.

Teemu Manninen on suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja kirjallisuudentutkija. Hän sai valmiiksi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 2004, jonka jälkeen hän on julkaissut yhteensä viisi kokoelmaa. Hän on suomentanut muutamia teoksia. Ensimmäinen kirja Turistina Täällä oli lupaava, mutta vielä toivomisen varaa jättävä. Toisen teoksen on jo sanottu täyttävän kaikki lukijoiden odotukset.

Se kirjailijasta. Siirtykäämme itse runokirjan pariin. Ensinnäkin se on tyypillinen nykyrunouden tekele, sillä nykyrunoudelle tavanmukaisia ominaisuuksia on tästä helppo löytää. Runot ovat keskenään hyvinkin ristiriitaisia, mikä luo teokseen sekavuutta. Manninen ei ole kirjoittanut kaikkia runoja itse, vaan ne ovat lainattuja useilta eri runoilijoilta, kuten Edward Goreynilta. Täytyy myöntää, että en itse tajunnut läheskään kaikkea mitä kirjalla oli sanottavana ensimmäisen kerran luettuani sen. Kuitenkin opuksen viimeisillä sivuilla oli hyvät selitykset jokaiseen runoon.

Lainatakseni vähän Taneli Viljasta:
"Mitä on runous? Lohikäärmeen poika vastaa: internetin sivukujilta varastettua chat-kieltä ja riimiteltyä ylätyyliä, pelkkää ääntä ja täsmällisesti ilmaistua pohdintaa maailmasta, vapaata leikkiä ja poliittista toimintaa. Kaikkea tätä erikseen tai yhdessä, rikkaaksi ja moniaineksiseksi sopaksi hämmennettynä. Runous on myös hämmästyttävän hauskaa ja samalla äärimmäisen vakava ja tärkeä asia."
Tämä kuvaa nykyrunoutta mielestäni niin hyvin, että en ruvennut kuvailemaan sitä itse vaan kopion sen tähän Viljasen omasta arvostelusta, joka on lähteissä.

Moni runoista sisältää internetkeskusteluista poimittuja sanontoja ja lyhenteitä. Tätä kutsutaan flarf-runoudeksi. Falrfin idea on tuoda tekstiin puhekielellisiä ominaisuuksia tyhmällä tavalla ja tyhmästä aiheesta. Aiheet saadaan internetin hakukoneista hakemalla. Kyseistä tyyliä pidetään runouden keskeisimpänä uutena koulukuntana.

Oma mielipiteeni on, että kirja oli ihan luettava, mutta en lukisi sitä vapaaehtoisesti. Runous on minulle muutenkin hieman tuntematon kirjallisuudenlaji. Teos sopisi varmaankin flarfista ja nykyrunoudesta kiinnostuneelle ja jotain ennestään tietävälle henkilölle.


Lempirunoni tästä teoksesta:

Labyrintin käyttöohje


1. Ruumis on kyljys.
2. Hiiri rakentaa labyrintin.
 2.1 josta paeta
 2.2 Galaksi on paskasteallas.
3. Mitä terveys on?
4. Terveys on kuuma muoto.
 4.1 Ihminen on tasalämpöisen lihan labyrintti.
5. Historia ei ole narsismia.
6. Älä ole penseä.
 6.3 Suora puhe ei pelasta yksinäisyydeltä.
 6.5 Ilmakehässä asuu vety- ja happienkeleitä
7. Jokainen riisinjyvä on tärkeä.
9. Kyljysten narsismi on kauppiaan komedia.
 1.3 Helvetissä ei ole kerroksia.
 3.4 Mielessä ei ole kodinhoitohuonetta.
8.On olemassa totuuksia, joista ei voi kiistellä.
8.Oletko valmis luopumaan neroista?
 0. Oletko valmis unohtamaan pakastealtaan?
 -1. En tiedä, kuka olen, mutta tiedän, miten pakenen häntä.
().Minut on tehty enkelien molekyyleistä.
 & yhteiskunnallisesta syyllisyydestä.
 = Helvetti on tasalämpöinen labyrintti
 + sieltä paetaan seuraamalla riisinjyviä
A) palavalla shakkilaudalla
B) jolla kyljys paistuu kypsäksi.

Lähteet:


2 kommenttia:

  1. Kerroit kattavasti faktoja runoilijasta sekä itse runokokoelmasta, hyvä arvostelu!

    VastaaPoista
  2. Olit muuten valinnut saman suosikin kuin Joni, käypä kurkkaamassa. Omani on ehkä Sonetteja pissaliisalle.

    VastaaPoista