Vuonna 1984

George Orwell on kirjoittanut kirjan nimeltä Vuonna 1984. Se ilmestyi vuonna 1949 englanniksi. Suommennetuja versioita on kaksi, ensimmäinen vuodelta 1950 ja jälkimmäinen vuodelta 1999. Uusimman suomennoksen on tehnyt Raija Mattila. Teos on yksi 1900-luvun merkittävimmistä tulevaisuusfiktioista.

Kirja kertoo dystopisesta tulevaisuudennäkymästä maapallolla ja etenkin Lontoossa. Maailmassa on kolme merkittävää valtiota, Oseania, Euraasia ja Itäaasia. Ne ovat suurvaltoja, jotka sotivat jatkuvasti toisiaan vastaan. Näitä valtioita voisi verrata Orwellin ajan suurvaltoihin Yhdysvaltoihin, Neuvostoliittoon ja Natsi-Saksaan.

Varsinkin Oseaniassa, jota kirjassa enimmäkseen esitellään, on piirteitä, joita näkee myös tämänkin päivän diktatuureissa, mutta myös länsimaisissa demokratioissa. Kaikki toimii varsin järjestelmällisesti, mistä Neuvostoliitto tulee mieleen. Oseaniaa johdetaan yksipuoluejärjestelmällä, jossa suurinta valtaa käyttää henkilö nimeltä Isoveli. Isoveli on kaikille puolueen ulkopuolisille varsinainen mysteeri, eikä ole edes varmaa onko tälläinen henkilö oikeasti olemassa. Puolueen iskulauseet ovat: sota on rauhaa, vapaus on orjuutta ja tietämättömyys on voimaa. Lauseet kuvastavat hyvin heidän sisä- ja ulkopolitiikkaansa. Tavoitteena on luoda historia ja nykyhetki sellaiseksi, että puolue saa oman tahtonsa ja mielipiteensä ainoana näkyviin, jotta se ei menettäisi valtaansa. Puolue on jaettu kahteen osaan, sisä- ja ulkopuolueeksi. Kaikkia ulkopuolueen jäseniä tarkkaillaan jatkuvasti teleruutulaitteen kautta. Teleruutuja on julkisilla paikoilla ja jokaisen omassa asunnossa. Se on samalla televisio, nauhoitin ja valvontakamera. Ruudun välityksellä syötetään jatkuvasti puolueen propagandaa tai tiedotteita sotarintamalta. Pienikin toimi puoluetta vastaan on ns. ajatusrikos. Ajatusrikoksesta joutuu vankilaan ja sieltä kuolemaan.

Päähenkilönä toimii Winston Smith, lontoolainen ja ulkopuolueen jäsen. Lontoo on siis osa Oseaniaa ja sen järjestelmän selkein ilmentymä. Winston toimii puolueessa lehtien, ilmoitusten ja kirjojen tietojen muokkaajana. Kaikki tekstit käydään läpi ja niistä tarkistetaan, että siellä ei ole mitään vanhentunutta tietoa tai poliittisesti arkaa materiaalia. Päiväkirjan pitäminen on kiellettyä. Siihen rikkeeseen Winston kuitenkin sortuu tajuttuaan että kirjoittamatta jotakin merkittävää ylös ei sitä enää välttämättä muista parin kuukauden päästä, kun tietoa muutetaan jatkuvasti. Winstonilla on kova halu tietää millaista elämä oli ennen Oseanian vallankumousta. Sitä tutkiessaan hän törmää samalla osastolla toimivaan naispuoleiseen kollegaansa. Naisen nimi on Julia ja hän on Winstonin kanssa samaa mieltä puolueesta. Ajan oloon he rakastuvat ja alkavat elää yhdessä. Winston on jo vastenmielisessä avioliitossa, minkä takia rakasteleminen Julian kanssa on aviorikos ja sen lisäksi he asuvat salaa työväen alueella. Lopulta he jäävät rikkeistään kiinni ja heidät vangitaan. Vankilassa heitä kidutetaan, jotta he saadaan tunnustamaan tekonsa vääriksi. Tunnustushetkestä tehdään julkinen ja sen jälkeen heidät teloitetaan. Tämä on yleinen käytäntö ajatusrikollisten suhteen.

Vuonna 1984 on ollut kielletty kirja Neuvostoliitossa ja Floridan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Floridassa sensuurin syynä pidettiin kommunismimielisyyttä ja liiallista seksuaalista kuvailua. Neuvostoliitossa taas puolestaan kommunisminvastaisuus. Teoksessa on näet varsin hyvin kuvailtu monelta kantilta.

Runoarvostelu

Mannisen toinen runoteos

Teemu Mannisen runoteos Lohikäärmeen Poika ilmestyi vuonna 2007 runoilijan toisena julkaistuna luomuksena. Tammi toimi kustantajana.

Teemu Manninen on suomalainen runoilija, kriitikko, kääntäjä ja kirjallisuudentutkija. Hän sai valmiiksi ensimmäisen runokokoelmansa vuonna 2004, jonka jälkeen hän on julkaissut yhteensä viisi kokoelmaa. Hän on suomentanut muutamia teoksia. Ensimmäinen kirja Turistina Täällä oli lupaava, mutta vielä toivomisen varaa jättävä. Toisen teoksen on jo sanottu täyttävän kaikki lukijoiden odotukset.

Se kirjailijasta. Siirtykäämme itse runokirjan pariin. Ensinnäkin se on tyypillinen nykyrunouden tekele, sillä nykyrunoudelle tavanmukaisia ominaisuuksia on tästä helppo löytää. Runot ovat keskenään hyvinkin ristiriitaisia, mikä luo teokseen sekavuutta. Manninen ei ole kirjoittanut kaikkia runoja itse, vaan ne ovat lainattuja useilta eri runoilijoilta, kuten Edward Goreynilta. Täytyy myöntää, että en itse tajunnut läheskään kaikkea mitä kirjalla oli sanottavana ensimmäisen kerran luettuani sen. Kuitenkin opuksen viimeisillä sivuilla oli hyvät selitykset jokaiseen runoon.

Lainatakseni vähän Taneli Viljasta:
"Mitä on runous? Lohikäärmeen poika vastaa: internetin sivukujilta varastettua chat-kieltä ja riimiteltyä ylätyyliä, pelkkää ääntä ja täsmällisesti ilmaistua pohdintaa maailmasta, vapaata leikkiä ja poliittista toimintaa. Kaikkea tätä erikseen tai yhdessä, rikkaaksi ja moniaineksiseksi sopaksi hämmennettynä. Runous on myös hämmästyttävän hauskaa ja samalla äärimmäisen vakava ja tärkeä asia."
Tämä kuvaa nykyrunoutta mielestäni niin hyvin, että en ruvennut kuvailemaan sitä itse vaan kopion sen tähän Viljasen omasta arvostelusta, joka on lähteissä.

Moni runoista sisältää internetkeskusteluista poimittuja sanontoja ja lyhenteitä. Tätä kutsutaan flarf-runoudeksi. Falrfin idea on tuoda tekstiin puhekielellisiä ominaisuuksia tyhmällä tavalla ja tyhmästä aiheesta. Aiheet saadaan internetin hakukoneista hakemalla. Kyseistä tyyliä pidetään runouden keskeisimpänä uutena koulukuntana.

Oma mielipiteeni on, että kirja oli ihan luettava, mutta en lukisi sitä vapaaehtoisesti. Runous on minulle muutenkin hieman tuntematon kirjallisuudenlaji. Teos sopisi varmaankin flarfista ja nykyrunoudesta kiinnostuneelle ja jotain ennestään tietävälle henkilölle.


Lempirunoni tästä teoksesta:

Labyrintin käyttöohje

1. Ruumis on kyljys.
2. Hiiri rakentaa labyrintin.
 2.1 josta paeta
 2.2 Galaksi on paskasteallas.
3. Mitä terveys on?
4. Terveys on kuuma muoto.
 4.1 Ihminen on tasalämpöisen lihan labyrintti.
5. Historia ei ole narsismia.
6. Älä ole penseä.
 6.3 Suora puhe ei pelasta yksinäisyydeltä.
 6.5 Ilmakehässä asuu vety- ja happienkeleitä
7. Jokainen riisinjyvä on tärkeä.
9. Kyljysten narsismi on kauppiaan komedia.
 1.3 Helvetissä ei ole kerroksia.
 3.4 Mielessä ei ole kodinhoitohuonetta.
8.On olemassa totuuksia, joista ei voi kiistellä.
8.Oletko valmis luopumaan neroista?
 0. Oletko valmis unohtamaan pakastealtaan?
 -1. En tiedä, kuka olen, mutta tiedän, miten pakenen häntä.
().Minut on tehty enkelien molekyyleistä.
 & yhteiskunnallisesta syyllisyydestä.
 = Helvetti on tasalämpöinen labyrintti
 + sieltä paetaan seuraamalla riisinjyviä
A) palavalla shakkilaudalla
B) jolla kyljys paistuu kypsäksi.

Lähteet:

http://www.kiiltomato.net/teemu-manninen-lohikaarmeen-poika/

http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_43379

http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aud15bdcef-0611-4c59-ac14-f247e0a2b554

http://fi.wikipedia.org/wiki/Teemu_Manninen

http://en.wikipedia.org/wiki/Flarf_poetry

Muita arvosteluja:

http://natasha-sarjakuva.blogspot.fi/ Joni Tuppurainen

http://www.kiiltomato.net/teemu-manninen-lohikaarmeen-poika/ Taneli Viljanen

"Runo"

Omistettu niille kaikille hienoille fyysikoille ja muille tiedemiehille, jotka auttoivat meitä ymmärtämään tämän riemastuttavan asian maailmassamme.

Sanotaan että olet oman onnesi seppä.
Kuitenkin kaikki koostuu atomeista.
Aivosi koostuu atomeista.
On todettu, että kaikki atomit toimivat vuorovaikutuksessa keskenään erilaisten sääntöjen mukaisesti.
Niitä kutsutaan fysiikan laeksi.
Eli aivosi toimii niinkuin lait määräävät.
Voimme siis sanoa, että on olemassa kohtalo.
Se ei ole Jumalan/Jumalien osoittama.
Joten kohtalo on ehkä vähän huono sana tähän tilanteeseen.
Jos olet tehnyt päätöksen, miten tiedät että kykenit siihen, kun et voi päättää kuin yhden asian.
Et ehkä ollutkaan kykenevä tekemään sitä toista päätöstä.
Millään valinnoilla ei siis ole mitään väliä.
Olemme kuin sätkynukkeja.

Kaik-ki sää-tä-vät.

Tyl-sät lau-lut kai-ku-vat.

Vih-doin on jou-lu.

Kuuden sanan novelleja

Kirjoitan lyhyitä novelleja, hyvin tiivivistettyjä tarinoita.

Heräsin, en kestänyt enempää, nukahdin lopullisesti.

Puunuija, miekka, musketti, panssarivaunu ja tietokone.

Tuulettaa, laskee, tietää ja on ystävä?

Kaikesta huolimatta sinä taisit voittaa lopulta.

Takahuoneeni, paikka, jonne minäkään en halua.

Takamus erittää liimaa penkiin, ilta ohi.

Dilbert

Luin Scott Adamsin sarjakuvalbumin Tuokaa Minulle Lähettipojan Pää. Ensimmäisen kerran teos ilmestyi englannin kielellä vuonna 1995. Otavan kustantamana Soile Kaukoranta käänsi tämän suomen kielelle vuonna 1997. Scott Adams on yhdysvaltalainen sarjakuvanpiirtäjä ja kirjailija. Tunnetuksi hänet on tehnyt Dilbert-sarja. Lukemani teos kuuluu tähän sarjaan. Dilbert löytyy myös televisiosarjan ja tietokonepelin muodossa.

Dilbert on tietotekniikkayrityksessä idiootin esimiehen alaisena työskentelevä insinööri. Hänellä on koira nimeltä Dogbert. Koira on älykkäämpi kuin moni luuleekaan. Muita henkilöitä, joita nostaisin esiin on Dilbertin töyhtöpäinen pomo (Pointy-Haired Boss) ja maailman älykkäin roskakuski, joka tietää kaikesta kaiken, mutta päätyi roskakuskiksi, koska vain pitää siitä työstä. Muitakin merkityksettömämpiä henkilöitä löytyy, kuten Dilbertin talon kellarissa asustelevat kaksi dinosaurusta Bob ja Dawn. Lähettipoika Willy mainitaan vasta lopussa, kun häneltä yllättäen halutaan pää pois.


Juoni ei alussa kerro ollenkaan lähettipojasta vaan Dilbertin työstä ja työkavereista.Vasta lopussa Dilbertille annetaan tehtäväksi tappaa lähettipoika Willy ja tuoda tämän pää pomon sihteerille. Kaikki loppuu siihen, kun Dilbert menee keilaamaan sen sijaan, että tappaisi Willyn.


Miljöö sijoittuu 1990-luvulle. Tapahtumapaikoista tärkeimmät ovat Dilbertin työpaikka ja koti.

Adamsin piirtojälki on suoraviivaista ja tummaa. Väritys on hyvin yksinkertaista ja jotkut sarjakuvat eivät ole ollenkaan värillisiä. Väritys kertoo näin hyvin kuvien tunnelmasta.

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Dilbert
http://fi.wikipedia.org/wiki/Scott_Adams